Kiitos kaikille hyvänjouluntoivotuksista. Joulu on nyt onnellisesti takana. Kyllä oli rankat kolme päivää. Piti kulkea paikasta toiseen. Susanna oli ostanut mulle poron sarvet...semmoiset välkkyvät ja laulavat. Sarvet oli aikas hauska. Ainakin kaksilahkeisia nauratti, kun kuljin sarvet päässä. Ne eivät häirinneet mua yhtään. :) Sain monta pakettiakin. Niistä löytyi mm. siankorvia, herkkupatéta, peuran kuivattu henkitorven pala ja vetoköysi. Annettiin mulle vähän kinkkuakin. Oli oikein herkullista. :P

Huomenna on uudenvuodenaatto. Mennään Susannan siskon luokse ottamaan vuotta 2007 juhlallisesti vastaan. Pääsen taas Paten kanssa painimaan. Perheen kani viedään multa varmaankin taas piiloon, etten turhaan siitä innostu.

Susanna vei mut taas näyttelyyn...tällä kertaa oli kyseessä ihan vaan mätsäri. Mätsärissä oli aivan älyttömästi koiria pieneen tilaan ahdettuna. Pysyin kuitenkin rauhallisena...välillä makoilin omalla viltilläni lattialla ja välillä istuin Susannaa sylissä. Ja päivän kohokohta olikin se, että näin Minni-mäykkyneidin. Minni on aivan ihana. ;) Mätsäri ei sinänsä mennyt kummoisesti. Sain punaisen nauhan. Tuomarilla ei ollut musta mitään huonoa sanottavaa. En kuitenkaan sijouttunut punaisten kehässä. Tuomari ei sijoittanut yhtään mäykkyä. Ei tainnut välittää meistä. Susannan mielestä päätarkoituksena mätsäriin menossa kuitenkin oli se, että totun olemaan sisätiloissa suuren koiramäärän keskellä.

Viime viikonloppuna pääsin Villen mukaan metsälle. Tällä kertaa Susanna ei ollut lainkaan mukana Orivedellä. Sain metsäkauriin hajusta kiinni ja ajoinkin kaurista hienosti 20 minuuttia haukkuen. Sitten menin hukkaamaan sen. Etsin uutta jälkeä semmoisen vajaan tunnin. Kuitenkaan en enää löytänyt uutta jälkeä. Olisin halunnut päästä ajamaan jussiakin. En vaan tiedä, minne kaikki jussit ovat alueelta kadonneet. Jussin hajua ei tullut lainkaan nenään. Tylsä juttu. Kauriin ajossa huomaamattani silmääni oli osunut ilmeisestikin oksa. Oikean silmän alaluomi oli turvoksissa. Luomi laski onneksi parissa päivässä normaaliksi. Kaikkea sitä metsässä voi sattua.

Eilen lähdettiin Jyväskylään Villen veljen luokse. Pääsin leikkimaan Tuiskun kanssa. Tuisku oli vaan aikas äreä akka. Ärisi vaan eikä halunnut leikkiä mun kanssa. Onneksi välillä sentään suostui leikkiin. Tänään sitten Susanna veikin mut Jyväskylän KV-näyttelyyn. Paikan päällä oli hirveän paljon erinäköisiä koiria. Oli tuttujakin paikalla mm. Väinö-mäyris. Käytiin kehässäkin pyörähtämässä. Tuomari tutki tarkkaan mun karvan. Ja sitähän Susanna oli pelännyt. Karvani kun ei kerennyt trimmauksen, tai paremmin sanottua kynimisen, jälkeen kasvamaan kunnolla. Mun selkäkarvat ovat vieläkin semmoista pehmoista karvaa eikä karkeaa. Taisi tulla hivenen miinuspisteitä karvan takia. Sain sinisen nauhan. Susanna oli tosi harmissaan ja pettynyt tulokseen ja manasi trimmaajan. Neljän kuukauden päästä on Tampereen KV-näyttely. Sinne kuulemma pitäisi kanssa mennä pyörähtämään kehässä. Susanna sanoi, että aikoo trimmata mut ite...ei kuulemma oo enää oikein luottoa muihin trimmaajiin.

Lähdettiin Villen ja Susannan kanssa käymään Orivedellä. Pääsin metsään juoksentelemaan. Harvoin maastoa ja sainkin hajun...kauriin hajun. Lähdinkin hajun perässä ja seurasin hajuja semmoiset pari tuntia. En päässyt kunnolla kauriiden perään, kun oli metsässä aikas paljon lunta. Jouduin tekemään aikas paljon töitä, että pääsin etenemään lumessa. Susanna ei ollut kovinkaan iloinen huomatessaan, että ajan kaurista. Olisi kuulemma pitänyt olla jänis, mitä ajan. Ei vaan kyseisessä maastossa haissut jänis nenään. Ilman saalistahan sitä sitten oli metsästä lähdettävä. Haju vei sen verran metsässä mennessään, että en edes huomannut, että karkea lumi oli hangannut kivekseni aivan vereslihalle. Ei onneksi olleet kovinkaan arat. Muuten olisikin ollut tukalat paikat.

Aivan mahtavaa...meillä satoi alkuviikosta tosi paljon lunta. Lumen tulosta lähtien oon ollut ulkona ihan sekopäinen. Lumessa on niin mukava peuhata, haistella ja kaivaa. Lumimyräkän jälkeen vei pari päivää, että täällä saatiin kävelytiet aurattua. Meikäläinen joutui tekemään töitä, jotta pääsisin 20 senttisessä lumessa eteenpäin. Vaikka jouduinkin tekemään lumessa korkeita loikkia, pääsin etenemään Susannaa nopeammin. ;)

Viikko sitten olin Susannan ja Villen kanssa Espoossa Villen pikkuserkun luona vierailulla. Nuo ihmiset tekivät jänispataa. Jäniksestä tuli oikein hyvät hajut nenään. Sainkin lopulta jänismaistiaisia. Oli oikein hyvää. Nam. :P Jouduin kulkemaan useampaan otteeseen hissillä kymmenenteen kerrokseen. Aluksi mua pelotti, mutta nopeasti hissillä ajeluun tottui. Pissatuspoluilla oli aivan älyttömästi hajuja. Susanna oli sitä mieltä, että hajut saivat mut käyttäytymään ihan hölmösti. :D Espoon reissulla näin myös ilotulituksen. Oli hienon näköistä. Mua ei edes pelottanut yhtään.

Eilen käytiin Susannan äiskän ja iskän luona kylässä. Susannan sisko oli perheensä kanssa myös kylässä. Pääsin touhuamaan Pate-sakemannin kanssa. Pate yritti mua alistaa moneen otteeseen. Hermothan siinä meni ja piti laittaa Pate ruotuun. Tottelihan se mua. :)

Tänään Ville vei mut ulkoilemaan, kun Susannalla oli kova päänsärky. Pääsin kokeilemaan rantajäällä kävelyä ja haistelemaan hirven ja rusakon jälkiä. Hirvien ja rusakoiden jäljet saivat mut taas sekaisin. Innostuin hajuista älyttömästi. Pitäisikin päästä taas ajamaan jussia kunnolla...mutta Kaisaa ei saa ottaa mukaan pilaamaan mun ajoa.

Kävin toissapäivänä trimmaajalla. Meni trimmaaja pilaamaan mun turkkini. Kyni mut melkein kaljuksi. Jossain kohdissa selässä mulla iho paistaa lävitse. Kyllä Susanna manasi trimmaajaa, kun päästiin kotiin. Mun olisi tarkoitus kuulemma mennä marraskuun 19. päivä Jyväskylän KV-näyttelyyn. Susanna sanoi, ettei kehtaa viedä mua mua sinne, jos oon neljän viikon päästä yhtä kapisen näköinen. Oli kuulemma ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun menen kyseiselle trimmaajalle.

Tultiinkin eilen Villen ja Susannan kanssa Orivedelle ja tänään pääsin aamulla metsälle. Heti kun tultiin metsään, sain rusakon hajun nenääni ja aloinkin ajamaan jussia kovasti haukkuen. Kaisa-ajokoira sai ilmeisesti saman jussin hajun ja lähti myös ajamaan. Veikin rusakon multa. Hemmetti sitäkin mummoa. Ei antanut mun ajaa. Enhän mä pysynyt Kaisan ja jussin vauhdissa mukana. En kerralla Kaisa saakin jäädä kotiin, että saan itse ajaa ajoni rauhassa loppuun.

Susanna vei mut tänään taas mätsäriin. Mätsäri oli Hakametsän jäähallin vieressä olevalla hiekkakentällä. Tapahtuman järjestäjää en saanut koskaan selville. Aamulla hiukan mietitty, että mennäkö vai eikö mennä. Oli nimittäin aikas tumma taivas. Susanna päätti kuitenkin lähteä paikan päälle katsomaan tilannetta. Näin taas monta koiraa. Minnikin oli mätsärissä. Ihana neiti. ;) Parikisaan sain kilpakummanikseni valkoisen länsiylimaanterrierin. Voitin kaverin ja sain punaisen nauhan. Vähän mua kyllä pelotti olla tuomarin tukittavana pöydällä. Tärisin hiukan. Annoin kuitenkin tutkia itseni nätisti. Punaisten kehässä en sitten sijoittunutkaan. Mun edellä kehässä meni pk. mäykky, jota olisin tottakai haistellut mielelläni. Ja mun takana tuli joku koira, joka lähenteli liikaa. Pitihän sitä vähän väliä kääntyä katsomaan. Susanna mielestä mä en kehässä kävellyt parhaalla mahdollisella tavalla. Ei sitä aina jaksa nätisti käveleminen kiinnostaa, kun muita koiria pörrää ympärillä.

Mätsärin jälkeen mentiinkin Susanna kanssa mummoa ja pappaa, eli Susannan äiskää ja iskää, katomaan. Topo-chihu se vaan pörräs kokoajan mun ympärillä. En saanut sisällä nukkua edes rauhassa. Pihallakin seurasi mua kuin hai laivaa. Rasittavaa. En kuitenkaan jaksanut Topo-vanhusta asiasta moittia.

Käveltiinkin Susannan kanssa mummolasta takaisin kotiin. Saatiin mummo mukaan. Käveltiin kaikenlaisten mutkien kautta. Piti väkisin saada tunnin lenkki aikaiseksi. Ihmeellistä touhua.

Pariin viikkoon ei ole tapahtunut mitään erikoista. Pari kertaa oon Susannan kanssa käynyt tapakoulutuksissa. Ne oli kivoja, kun näki muita mäykkyjä...mutta koulutukset loppuivat tältä syksyltä. :(

Toissa viikonloppuna olin Villen kanssa kaksin metsästysreissulla. Jätettiin Susanna ihan yksin kotiin. Pääsin noutamaan pari sorsaa. Noudin ne kuulemma hienosti. Ville kertoi. Metsässä Ville ampui aikasmoisen aarteen...pyyn. Sain pyyn nahan, kun Ville oli ensin linnun suolistanut. Antoi mulle muuten syötäväksi sen sydämen. Oli aikas herkkua. En olisi millään antanut saamaani pyyn nahkaa pois. Purin hampaita niin kovaa yhteen kuin pystyin, kun Ville yritti ottaa sitä multa pois. Voitti mut kuitenkin ja otti mun aarteeni. Tylsä.

Tänään Susanna vei mut taas mätsäriin. Siellä olikin mun yllätykseksi tuttuja mäyriksiä mukana. Oli Minni ja Väinö. Niin ja sitten tutustuin Tyyne-pentuun. Niiden kanssa olisi ollut niin mukava riehua. Vähän mun annettiin leikkiä, mutta reihuminen kiellettiin heti. Tylsiä ihmisiä. Enää mua ei päästetty pentujen luokkaan vaan piti mennä aikuisten luokkaan. Enhän mä enää mikään pikkuinen olekaan. Parikisassa mulla on kaverina mua 10 vuotta vanhempi lk mäyris. Tällä kertaa voitin parini ja sain punaisen nauhan. Punaisten nauhan saaneiden kehässä sijoituin, tällä kertaa kolmanneksi. Sain uuden ruusukkeen ja ison purkin koirankeksejä. Susanna antoi mulle yhden, mutta sylkäisin sen heti pois. Ei semmoista voinut syödä. Oli se mukava taas nähdä paljon muita koiria.

Mentiin Susannan kanssa mäyriskerhon järjestämään tapakoulutukseen Teivon raviradan parkkipaikalle. Mukana oli taas niin paljon kaikkia kivoja koiria, joita olisi halunnut käydä moikkaamassa. Tapakoulutukset on kivoja, kun niissä saa niin paljon herkkuja. Tänään treenattiin katsekontaktin ottamista. Ollaan Susannan kanssa sitä jo aikaisemmin kaksin harjoitultu. Tällä kertaa mua olis kyllä enemmän kiinnostanut muut koirat kuin Susanna. Mutta kyllä sitä piti totella, jotta sain niitä nakinpaloja. Monta kertaa me myös pujoteltiin toisten koirien välistä. Välillä oli pakko haistella muita...vaikka en olis saanut. Kyllä kai mä menin ihan kivasti, kun Susannalta sain kehuja. Viikon päästä taas uusiksi.

Susanna vei mut Tammermaan mäyräkoirakerhon järjestämään hyväntekeväisyysmätsäriin. Oli tosi paljon koiria mukana. Olisi ollut kiva haistella kaikkia, mutta ei mun annettu. Pääsin vielä pienten pentujen joukkoon kisaamaan. Luokassa oli 52 koiraa. Joutui aikas pitkään odottelemaan, että luokka oli käyty läpi. Mäkin siinä välillä makoilin ja otin ihan rennosti. Ei paineita. Muutaman kerran jouduin käymään esittäytymässäkin. Parikisassa tuomari mietti pitkään, kummalle antaa punaisen, tässä tapauksessa violetin nauhan. Kaverihan sen sitten sai. Ei se mua haitannut. Sinisten, tässä tapauksessa vihreiden, kehässä joutuikin olemaan pidempään. Aina vaan pääsin jatkoon. Lopulta olinkin sitten sinisten kakkonen. Sain ison pokaalin ja ruusukkeen. Susanna sai pikkusen matkaradion meidän lenkkeille. Sain illan aikana aikas monta nakinpalasta, joita Susanna mulle syötti. Piti pitkään seistä paikallaan ja tuijottaa nakkia ennen kuin suostui nakin antamaan. Ihan hyvä, etten voittanut sinisten kehää. Olisi nimittäin joutunut taas jatkaa odottelua. Alkoi tulla pimeäänkin.

Pääsin eilen taas sorsalle mukaan. Kukaan ei vaan saanut ammuttua yhtään sorsaa alas. Höh :( Tänään oli kuitenkin parempi päivä. Ville ampui yhden sorsan. Laittoi mut veteen sitä noutamaan. Aluksi en nähnyt enkä haistanut sorsaa missään. Aikana etsin vedessä sorsaa, mutta enhän mä sitä löytänyt. Yritin nousta takaisin veneeseen. Ville kuitenkin laittoi mut takaisin veteen ja yritti näyttää mulle, että missä se sorsa on. En edelleenkään sitä nähnyt. Yhtäkkiä sain hajun nenääni ja sorsa löytyi. Jee. Uin sen luokse, otin suuhuni ja vein Villelle veneeseen.

Rantauduttiin veneestä ja pääsin luoksemaan pellolla. Oli tosi paljon mielenkiintoisia hajuja. Voi hitsi. Sitten yhtäkkiä kuului laukaus, pakko mennä katsomaan, minkä Ville nyt oli ampunut...kyyhkysen. Oli aikas mielenkiintoinen otus. Veneeseen päästyä mulla olikin jo kaksi aarretta, sorsa ja kyyhkynen.

Käytiin tänään myös metsässä katsomassa, onko rusakoita. Susanna laittoi mulle hienon punaisen huomioliivin päälle, että kaikki näkee, missä mä juoksen. Kuitenkaan ei rusakon hajua nenään metsässä tullut. Harmin paikka.

Käytiin vielä päivällä Villen ja Susannan kanssa etsimässä sorsia. Se oli päivällä hiukan säikkyjä ja lähtivät lentoon kaukaa. En saanut tänään hakea yhtään sorsaa. Tai noh. Ville kyllä heitteli mulle sorsan nahkaa avoveteen ja kaislikkoon. Kävin niitä sitten siinä aikani kuluksi noutamassa.

Pääsin ensimmäistä kertaa Villen kanssa sorsalle mukaan. Sain noutaa ekan sorsani. Aluksi en oikein tiennyt, mitä mun pitää tehdä. Ville hiukan auttoi mua ja sitten tajusinkin, että minkälainen se sorsa on ja sen haju. Otin sorsan suuhuni ja uin sen kanssa veneelle. Ville nosti mut pelastusliivien selkäkahvasta veneeseen. Ville meni heittämään sorsan uudelleen veteen ja hain sen taas. Sorsa oli aikas mielenkiintoinen otus. Olisin sitä halunnut vähän raadella, mutta homma kiellettiin. Tylsää.

Täytän tänään yksi vuotta. Voi hurja. Musta on tullut jo vanha. :( Ville oli reissussa, joten se ei ollut lainkaan juhlimassa mun synttäreitä. Susannan kävi viemässä mut rokotukselle. Ei ollut kovin kiva juttu. Ajattelin, että tässäkö mun synttärilahja oli, mutta sainkin kokonaisen nakin illalla ruuan joukkoon. :)