Elokuun alkua eletään. Kesä on ollut sateinen eikä sitä ole päässyt nauttimaan lämpöisistä, aurinkoisista kesäpäivistä montaakaan kertaa. Tästä syystä mun uintiharrastuskin on ollut vähän jäissä. Kun ei oo ollut kuuma, tai pikemmin lämminkään, niin ei mamma ja Ville oo mua kovinkaan montaa kertaa järveen päästänyt, vaikka vesi tossa melkein vieressä onkin. Veneilyreissutkin on yhden käden sormissa laskettavissa. Hiljaiselo on vaan jatkunut sitten viime kirjoituskerrasta.

Josko tässä parin viikon päästä alkaisin olemaan vähän enemmän touhua, kun sorsastus alkaa. Parina viime vuotena Ville ei oo kovinkaan montaa sorsalla käynyt, mutta nyt se on puhunut, että pitäisi käydä enemmän ja toiveissa olisi useampi kappale sorsia. Mäyräkoirakerho järjesti heinäkuun puolessa välissä VERI-treenit. Mamma ajatteli, että sinne olisi voinut mennä treenaamaan sorsastuskautta varten. Mutta eipä siitä tullut mitään, kun Ville oli ostanut kesäteatteriliput juurikin samalle illalle. Noh...eiköhän toi homma mee vanhasta muistista. Täytyy vaan toivoa, että sorsia on ja niitä saadaan ammuttuakin. Ajohommat jäniksen ja kauriin suhteen voivat taas tulevalla kaudella olla aikas heikossa. Kauriita ei ole muutamaan vuoteen näkynyt. Ilves on ne syönyt/karkoittanut alueelta. Ja taas oli aikas lähellä ilves nähty...eli edelleen ilveksiä jonkin verran alueella. Ja Ville taitaa laittaa Alman jäniksenajohommiin. Mun kanssa ei uskalla ottaa riskiä, että menen alueella sijaitseviin luoliin. Tietysti jos metsäkanalinnustuksen yhteydessä sattuisin ajon saamaan aikaiseksi mettäjänikselle...jos niitä vaan olisi. Metsäkanalinnustusmaastossa kun ei ole luolia vaarana.

Mutta muutama viikko vielä olisi odottelua ja sitten alkaa äksönit.

Kesää kohti pikkuhiljaa mennään, vaikkakaan tällä hetkellä ulos katsoessa ei ihan siltä vaikuta. Lunta sataa. Voi voi. Ei pääse terassimiehet töihin, niin että saisin terassin jossa makoilla. Noh...jos ensi viikolla mentäisiin jo hivenen lähemmäs kesää.

Pääsiäisenä pääsin vähän töiden makuun ja sain ensi kosketuksen mäyrästä. Oltiin Orivedellä ja siinä pihassa touhutessa nenääni tuli mielenkiintoinen tuoksu puuliiterin alta. Piti oikein maata kaivaa, että pääsisin paremmin haistamaan liiterin alta tulevia tuoksuja. Mammakin tuli mut välillä hakemaan pois ja kielsi kaivamisen. Kaksijalkaisten silmien välttäessä ei muuta kuin takaisin liiterille ja kaivuuhommiin. Villekin tuli mut kerran komentamaan pois. Haju vaan veti mua takaisin liiterin luo. Jossain vaiheessa Ville tuli mukaan katsomaan, mitä mielenkiintoista siellä nyt mahtaa olla. Ville ajatteli, että jos siellä on vaikka minkki tai jotain. Kaivoin itseni liiterin alle ja aloitin hiveän älämölön: haukuin, murisin, taas haukuin. Ville yritti kurkkia liiterin alle mun touhuja. Ahdasta oli. Sitten vihkaisin ja peräännyin taaksepäin. Ville päätti vetää mun takajaloista pois liiterin alta. Siinä rytäkässä mulla hiukan meni oikean etutassun olkapään iho rikki. Mun perässäni liiterin alta kurkisti mäyrä. Ja mua haukututtaa, perään olisi päästävä. Ville pitää musta kiinni eikä päästä mua enää takaisin liiterin alle. Raimo-vaari hyppii liiterissä ja mäyrälle ilmeisesti tulee jonkinlainen pakokauhu ja lähtee vauhdilla liiterin alta karkuun ja melkeinpä kaatuu saunan kulmalla. Enää Ville ei mua vapaaksi suostu päästämään. Myöhemmin samaisena päivänä laittoi mut hihnaan ja käytiin katsomassa, mihin se mäyrä lähti, naapurin mökin allehan se. Vielä seuraavinakin päivinä mun täytyi joka kerta haistaa liiterin alle, kun ohi kuljettiin...ja tuun varmaan haistamaan jatkossa vielä pitkän aikaa.

Eli pikkuisen munkin viimeaikaisessa elämässä on ollut äksöniä. Ja toivotaan, että kesää ja syksyä kohti äksönien määrä sen kun lisääntyy. Mamma on nyt koittanut lenkkeillä mun kanssa hyvän mittaisin lenkkejä useamman kuin menneinä kuukausina. Josko mun kuntoa saataisiin kasvamaan tulevaa sorsastus- ja metsäkanalintukautta kohden. Mulla on ollut välillä lenkkikaverina mamman kavereita koirineen; bullmastiffi Lahja ja bretoni Cola sekä pikkumünteri Rymy. Mulla on kyllä koirakaverin määrä varmaankin triplaatunut siitä, kun muutettiin tähän nykyiseen asuntoon. Se on niin mukava päästä viikoittain leikkimään kavereiden kanssa.

Niin ja yksi suht isokin juttu meinasi unohtua mainita. Mamma käytti mua Veterissä silmätarkastuksessa. Nurmen Heikki katsoi mun silmät täysin terveiksi. Eli siinäkin mielessä taas saa olla rauhallisin mielin. Että tämmöisiä tällä kertaa.

Aikaa viime kerrasta on vierähtänyt taas tovi. Vuosi on vaihtunut ja talvi on jo pitkällä...itseasiassa kokoajan mennään kohti kevättä. Viime päivät ovat olleet todella aurinkoisia ja viikonloppunakin makoilin mielelläni takapihalla viltin päällä aurinkoa ottamassa.

Metsästyskaudesta ei ole paljoakaan summattavaa. Metsäkanalinnustus meni kivasti...jokunen teeri ja ukkometso saaliina...mutta siihen se jäikin. Ei jänisajoa, ei kauriinajoa. Kauriit ovat Orivedeltä johonkin kadonneet ja jäniksiäkään ei pahemmin ole. Ilves se vaan pyörii alueella. Jänismetsälle Ville ei mua pahemmin vienytkään ilveksen ja luolaanmenoinnon vuoksi. Lisäksi Orivedeltä löytyy hyvä jänisajuri, suomenajokoira Alma. Ville on käynyt useampaan otteeseen Alman kanssa metsässä...ja edelleen saaliitta. Katsotaan, miten ensi kausi menee. Toivotaan, että ajettavat elukat lisääntyisivät.

Ajokokeeseenkin mamma mua yritti saada, mutta homma kaatui tuomarittomuuteen. Ei onnistuttu saamaan palkintotuomaria. Kaikki joilta kyseltiin, eivät kerenneet kokeeseen, kun oli hirvestys käynnissä ja hirvimetsällehän tuomarit olivat menossa. Eli taitaa olla mun kokeissakäynnit käyty. Ensi syksynä ikää on jo seitsemän ja mamma alkaa olemaan sitä mieltä, että ei mua enää kokeisiin vie. Mutta ei kuitenkaan parane sanoa "ei enää koskaan". Sitä ei tiedä, mitä ensi kausi tuo tullessaan.

Keväätä ja lumien sulamista pikkuhiljaa odotellaan. Kun lumet ja maa sulaa, mä saan uuteen pihaan aidat ympärille ja pääsen ensi kesänä nauttimaan kunnolla ulkonaolosta omassa pihassa ilman narua ja pantaa. Koiria menee tosi paljon ohitse, siinä mulla onkin katseltavaa ja ihmeteltävää...kunhan nyt saadaan ensin ne aidat pihan ympärille. Mä odotan kesää, että pääsen uimaan. Meillä on ranta ihan vieressä, joten voin käydä uimassa vaikka joka päivä...ja monta kertaa. Mutta joo...haaveilut sikseen, tänä aamuna mittari näytti -21 astetta eli ihan just ei kuivalle nurmikolle pääse makoilemaan ja uimisesta nauttimaan. Mutta tästä on hyvä jatkaa.