Pääsin viikonloppuna pitkästä aikaa metsälle. Harmikseni metsässä ei nimeksikään jänisten tai kauriiden jälkiä. Kaksijalkaisetkin sen totesivat, sillä maassa oli sen verran lunta, että jäljet olisivat näkyneet maassa. Sunnuntaina olimme metsässä reilusti yli kaksi tuntia ja vasta poislähtiessä haistoin rusakon ja sain sen liikkeelle. Ajoinkin sitä jonkin matkaa. Olisin kuulemma voinut taas ajaa pidempään. Mutta pääasia oli, että pääsin viikonlopun aikana edes kerran ajamaan.

Sohlmanin Karlan pyynnöstä Susanna kirjoitti mun tarinan mäyräkoirakerhon lehteen. Vähän Susannaa mietitytti jutun kirjoittaminen, sillä ei kuulemma ole mikään kirjoittaja. Juttu kuitenkin julkaistiin ja se oli eilen tulleessa lehdessä. Siellä oli meikäläisestä pari kuvaakin. :)

Ylihuomenna joutuukin sitten hoitoon, kun Susanna ja Ville lähtee lomailemaan kahdeksi viikoksi Thaimaaseen. Mielenkiinnolla odotan, kuinka lepsuja hoitajat on mun suhteen. ;)

Ei sitä ole edelleenkään tullut kirjoitettua useammin kuin kuukauden välein. :) Noh. Ei kuukauden aikana ole suurempia tapahtunutkaan. En ole päässyt metsällekään useaan viikkoon.

Pari viikkoa sitten odotti yllätys, kun Terhi-kaverini tuli kylään. Sain herkkutuliaisiakin. Mua ei ole rapsutettu pitkään aikaan niin paljon. Oli tosi kivaa. Toivottavasti saan Terhin vieraakseni uudemman kerran.

Puolen vuoden mätsäritauon jälkeen Susanna vei mut pitkästä aikaa mätsäriin, mäykkykerhon järjestämään. Tuomarina oli ulkomuototuomari Juha Lehtinen, joka oli tuomarina Ikaalisten näyttelyssä. Sain punaisen nauhan...tai noh...tässä tapauksessa violetin. En kuitenkaan sijoittunut enää punaisten kehässä. Mukavaa oli silti. Susanna pääsi näkemään muita kerholaisia.

Viime viikonloppu meni Laukaan Vihtavuoressa. Mentiin auttamaan Kallea, Teijaa ja Aadaa heidän rakennustyömaallaan. Pääsin leikkimään parhaan kaverini Tuiskun kanssa pitkästä aikaa. Välillä meidän menoa piti rauhoitella, kun oli matot rytyssä ja meikäläiset sohvalla. Vähän Tuisku oli kyllä äreä akka. Piti mua komentaa eikä päästänyt mua puruluunsa lähelle. On se kumma, kun ei luut ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Kun meikäläinen menee paikalle, niin alkoi luu kiinnostamaan. Teija antoi mulle oman luuni. Kuitenkin sitä molemmat oli kiinnostuneita toisen luusta eikä omastaan. Tämmöisiä hölmöjä me koirat ollaan. En tiedä, koska Tuiskua taas näkee uudelleen. Kallella ja Teijalla kun pitää kiirettä raksahommien kanssa. Eivät kerkiä tulemaan Orivedelle lainkaan.

Parin viikon päästä meikäläinen joutuukin hoitoon pariksi viikoksi. Susanna ja Ville lähtee lomalle Thaimaaseen. Pääsen yhdeksi viikoksi Villen äiskän luoksen ja toiseksi viikoksi Susannan vanhempien luokse. Voi olla, että Roosa käy mua hoitamassa, jos hevosharrastukseltansa kerkiää.

Sitä on taas kulunut kuukausi sitten viime kerran. Mitäs kaikkea sitä onkaan viimeisen kuukauden aikana tapahtunut...?

Muutamaan otteeseen olen päässyt käymään metsällä. Ajot ovat sujuneet paremmin kuin ensimmäisenä ajoviikonloppuna. Viikko sitten ajoin metsäkaurista. Susanna sattui olemaan kauriin polulla ja hyvä, ettei kauris juossut Susannan päältä. 5-6 metrin päästä kauris näki Susannan ja teki 90 asteen käännöksen ja jatkoi juoksuaan. Meikälälinen tuli hienosti haukkuen perässä ja jatkoin jäljen perässä myös 90 asteen käännöksen kohdalla. Tällä kertaa ajoni kesti semmoiset 20 minuuttia haukkuen. Villeä hivenen harmitti, kun oli ihan toisaalla pyille puhaltelemassa pilliin. Kuulemma oli rusakkokin lähtenyt yhdessä vaiheessa Susannan ja Villen jaloista, mutta mä olin tuolloin kauriin perässä. Olisin päässyt rusakkoakin ajamaan, jos olisin ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Mäyräkoirakerho järjesti jälleen käytöskoulutusta. Susanna vei mut sinne kolmelle vikalle kerralle. Oli oikein mukava päästä näkemään taas muita koiria ja vähän treenaamaan tottelevaisuutta. Harmi vaan, kun kertoja oli niin vähän. Olisi mukava ollut käydä useammalla kerralla. Ei vaan ollut mahdollista. Nyt kuitenkin Susanna osti oman auton ja me päästään kulkemaan koirajutuissa kaksin, kuinka vaan halutaan. Sain oman häkinkin auton takakonttiin. Siellä on mukava makoilla kaikessa rauhassa omassa kolossani.

Olin pari viikkoa sitten Susannan ja Villen mukana muuttamassa Tuiskua ja Tuiskun perhettä toiseen asuntoon. Pääsin Tuiskun kanssa leikkimään. Jouduttiin kyllä olemaan narussa pihalla, koska muuten olisimme olleet muuttohommien tiellä. Mua siinä sitten alkoi narussa oleminen tylsistyttämään ja purin Flexini narun poikki. Susanna sai mut kuitenkin sidottua uudelleen. Hetken kuluttua mulla oli taas naru suussa. Eipä taideta mua tulevaisuudessa enää laittaa Flexiin pihalle kiinni. Susanna uhkasi käyttää vahvempaa köyttä, jos on vielä tarvetta pitää mua pihalla narussa. Susanna eilen heitti Villelle, että josko Tuiskun ottaisi meille hetkeksi hoitoon. Mä saisin kaverin ja Tuiskullakin olisi jotain touhua. Tuiskun perhe kun rakentaa omaa taloa. Niillä kuluu kaikki aika raksalla tai sitten Aada-lapsen kanssa kotona. Mutta tuskinpa tuo koskaan toteutuu, mutta olisi kyllä tosi kiva.

Meillä on naapurustossa kaverit vaihtuneet. Mun hyvä ihmiskaverini Terhi muutti naapurista pois. Aikas surullista. Tuskin uudet mua samaan tapaan rapsuttelee. Niillä kun on omakin koira...vuoden ikäinen cairnterrieriuros Rölli. Kerran oon Rölliin törmännyt pihalla. Meinasi käydä iholle kiinni. Onneksi suostui rauhassa lopuksi haistelemaan. Ei kuulemma ole naapurin vahvimpia puolia tällaiset toisten koiran kohtaamiset. Toivottavasti kuitenkin naapurielo pysyy rauhallisena. Jos Rölli vaikka tottuisi paremmin meikäläiseen, kun saa oman aitauksen takapihalleen. Myös mäyräkoirakaverini Otto muutti pois meidän talosta. Sekin tosi harmillista. Asuntoon tulee tilalle tanskandoggi ja dobermanni. Musta tuntuu, että niiden kanssa en saa muodostettua vastaavanlaista kaveruutta kuin Oton kanssa.

Syksy etenee pikkuhiljaa. Alkaa illat olemaan pimeitä. En pääse Susannan kanssa totutuille iltalenkeille metsään vaan joutuu tallustamaan tylsiä kävelyteitä. Onneksi viikonloppuisin on mahdollista mennä metsään. Nyt viikonloppuna olinkin Susannan kanssa keräämässä suppilovahveroita. Kivaa oli. Pääsin tuoksuttelemaan erilaisia metsän hajuja.

Nyt sitten on ajokausi aloitettu. Viikonloppuna pääsin rusakkoa ja kaurista ajamaan. Lauantaina sain hienosti kahteen otteeseen rusakon ylös ja lähdinkin ajamaan rusakkoa haukkuen. Ensimmäisellä kerralla haukku loppui aikas nopeasti...tai ainakin niin Susanna sanoi. Oli kyllä tosi tuulinen päivä ja suurin osa äänistä katosi tuulen mukana, joten varmuutta mun haukun kestosta ei ole. Enkylläkään tuolloin ollut kauaa poissa. Taisin hukata kyseisen rusakon. Toisen rusakon ajo multa kiellettiinkin. Rusakko juoksi karkuun jonkin matkan päässä olevan talon pihan läpi. Tuolloin miehet olivat kyyhkyjä katsomassa eräällä pellolla eikä varsinaisesti jänisjahdissa. Kauristakin ajoin toisaalla hivenen pidempään kuin rusakkoa, mutta jossain vaiheessa haukkuni hiljeni myös kyseisessä ajossa. Eli loppui tässäkin tapauksessa ajo kesken.

Sunnuntaina taas ajoin rusakon hienosti ylös. Hetken päästä kuulin laukauksen. Ajoin edelleen haukkuen rusakon jälkeä. Hetken matkan päässä jälki loppui ja siellä olikin sitten rusakko maassa. Otin rusakon suuhuni ja ravistin oikein kovasti. Ville sattui seisomaan sopivasti rusakon juoksureitillä ja päätti ampua jussin mulle. Vaikka kuulemma mun olisi pitänyt antaa ajaa pidempään jussia. Olisi vaan voinut käydä, kuten lauantaina...eli olisi tullut hukka. Kyseinen jussi olikin ensimmäinsen ammuttu elukka mun ajosta. Susanna toivoo, että mun ajo paranee, kun nyt mahdollisesti hokasin, että mikä jäljen päässä mahdollisesti odottaa.

Meikäläisellä on vielä ajohommassa kuulemma paljon opittavaa ja treenattavaa. Ajan kyllä elukat liikkeelle, mutta itse ajo loppuu liian helposti kesken.

Treenasin viikonloppuna myös tulevaa pyyn ja teeren metsästystä varten. Merkkasin puut, joissa pyitä istui, tuijottamalla. Ajoin myös pyitä takaa niiden lentäessä puusta toiseen. Ville sattui näkemään metson lähtevän lentoon eräällä kalliolla. Seurasinkin metson jälkeä, missä kohtaa lintu oli tallustellut maassa. Ihmettelin vaan, että mihin jälki voi yhtäkkiä kadota ja haistelinkin jälkeä edestakaisin useampaan otteeseen. En tajunnut, että lintu oli lähtenyt jälken loputtua lentoon. :)

Sorsallakin pääsin taas käymään. Villen kaveri, Mika, sai ammuttua sorsan alas. Sorsa haavoittui. Miehet laittoivat mut veteen hakemaan sorsaa kaislikosta. Miehet tulivat veneellä perässä. Jossain vaiheessa ihmettelivät, että minkä ihmeen takia meikäläinen pyörii veneen ympärillä eikä etsi sorsaa. Ihmettelivät myös sitä, että miksi yritin sukeltaa...laitoin päätäni veden alle. No se sorsahan oli veneen alla. Oli sulkeltanut sinne piiloon kaslan avulla. Sain sorsan siivestä kiinni. Ville näki sorsan siiven ja sai nostettua sorsan veneeseen. Taas olisi ilman mun apua sorsa jäänyt löytämättä. ;)

Tänään on mäyräkoirakerhon kerho-ilta Kangasalla. Sinne olisi tarkoitus lähteä Susannan kanssa. Toivottavasti illallakin on vielä hyvä ilma eli ei saisi sataa vettä. Kivaa päästä näkemään ja touhuamaan muiden mäykkyjen kanssa.

Tänään olin Tervakosken näyttelyssä. Susannalla ja mulla oli näyttelyreissulla Roosa ja Susannan äiti mukana. Roosa halusi mua kauheasti talutella. Susannalla taitaa pikkuhiljaa mennä hermot mun korkeaan häntään. Se oli nimittäin mulla taas kehässä liian ylhäällä. Sain taas EH:n. Eihän se ollut kuin kuudes EH kaikista seitsemästä käydystä näyttelystä. Tuomari sanoi laatuarvostelun jälkeen erikseen Susannalla, että meikäläinen on oikein hieno koira, mutta häntä...se on aivan liian korkealla ja tuomari selitti jotain muutakin hännästä. Ties vaikka olisin saanut ERIn, jos olisin malttanut pitää häntäni alhaalla. Nimittäin aikas hyvin tuomari vaaleanpunaisia nauhoja jakeli. Lopulta oli avoimen luokan toka. Susanna uhkasi tiukkaa hännän alhaalla pitoharjoittelua näyttelytauolla.

Olin sorsalla mukana keskiviikkona. Hain yhtä sorsaa maltillisesti varmaan kymmenen minuutin ajan, kunnes sorsa lopulta löytyi. Noi kaksilahkeiset hieman ihmettelivät, kuinka maltoin hakea sorsaa niin kauan. Pääsin samaisella reissulla myös haistamaan kauriin ja rusakon jälkiä pellolla. Innostuin niin hajuista, että vedin hihnassa enkä välittänyt, vaikka kaulapanta kuristi kurkkuani. Olisi pitänyt olla valjaat päällä, niin ei olisi tullut vetämisestä kurkku kipeäksi...mutta eihän mulla sorsalla oikein voi valjaita olla...meen veteen pelastusliivit päällä.

Kylläpäs aika menee nopeasti. Viime kirjoituksesta on jo reilu kuukausi. Josko tää kirjoitustahti hivenen tihenisi, kun kesä on ohi ja Susannalla taas aikaa perehtyä mun ajatusten kirjaamiseen ylös.

Pari viikkoa sitten lauantaina eli 11.08. oli Ikaalisissa ryhmänäyttely. Sinnehän Susanna mut raahasi. Ei olleet mamman odotukset korkealla Tiedossa kun oli, että tuomari ei ole lepsuimmasta päästä. Sain EH:n joka oli jo arvattavissa...enhän mä taida muita saadakaan...ja olin nuorten luokan ykkönen. Arvosteluun Susanna kuitenkin oli tyytyväinen. Se voi taas lukea Esittely-sivulta. Topi-veljen piti myös tulla samaiseen näyttelyyn ja odotin, että pääsisin näkemään Topin. Ei Topi päässytkään jostain syystä paikalle. :(

Ensi sunnuntaina 26. päivä onkin sitten Tervakosken KV-näyttely. Kai sieltäkin EH tulee, mikäs muukaan. Sen jälkeen onkin noin puolen vuoden näyttelytauko ja meikäläinen pääsee keskittymään metsästyspuuhiin.

Maanantaina pääsin sorsalle. Oltiin Tuiskun kanssa noutavina koirina. Kuulemma noudin oikein hienosti sorsat, joiden tippumiskohdan näin. Ja tein kivasti hakua vedestä, vaikka ei tietoa, missä se sorsa mahtaa olla. Villen mukaan toimin odotettua paremmin. Tässä kun vielä treenataan, niin sitä tiedä, mikä mestari musta tulee. Tänään pääsen taas sorsalle. :) Tällä kertaa ei ole Tuiskua mukana, joten saan kaikki ammutut sorsat. Maanantaina piti Tuiskun kanssa kilpailla sorsista.

Ja syyskuun alussa pääsenkin sitten ajohommiin...rusakkoa ja kaurista ajamaan. Mahtavaa. Kyllä mä odotan sitä hetkeä, että luvan kanssa pääsen metsään haistelemaan.

Huomenna on mun synttärit. Täytän 2v. Saankohan mä mitään herkkuja...? ;)

Taas on vierähtänyt puoli kuuta sitten viimeisen kirjoituskerran. Kesä on mennyt mukaasti eteenpäin. On vaan ollut turhan sateista ja kylmää. En ole päässyt samaan malliin uimaan kuin viime kesänä. Mutta kyllä tää näinkin menee. Ei ainakaan ole liian kuuma.

Alkukuusta käytiin Susannan ja Villen kanssa Savonlinnassa Villen isovanhempien mökillä. Pääsin siellä juoksemaan vapaana enkä edes lähtenyt pihapiiristä mihinkään kauemmaksi. Ei haissut missään mun nenään rusakko, joten miksi sitä lähteä mihinkään. Riitti mulla touhua mökinkin pihassa riittävästi. Kaivoin pihaan ainakin viiteen kohtaa isomman kuopan. Kivaa toi kaivaminen. Usein se ei vaan ole sallittua.

Ja Orivedellä Susanna teki niinkuin oli uhkaillutkin. Oli ostanut mulle sinne juoksuvaijerin. Siinä mä nyt sitten joudun Orivedellä olemaan, jos kukaan ei ole mun kanssa ulkona. Ja ei sekään takaa, että en lähtisi mihinkään, vaikka joku mun kanssa ulkona olisikin. Nimittäin kerran kävelin Villen kanssa talon lähellä olevaa tietä ja menin haistelemaan penkan puolelle. Ja sit meikäläinen läksi. Lähdin ajohaukkuen eteenpäin ja Villelle tuli kiire hakea auto. Se kun ei nähnyt, minkä perään lähdin. Naapuritkin näkivät ainoastaan mun vilahtavan ohi, mutta ei sitä eläintä, mitä ajoin. Epäilivät, että minkkiä olisin ajanut takaa. Ajoni kun kerran loppui yhtäkkiä rantaa. Susanna ja Ville jonkin aikaa joutuivat mua etsimään, kunnes löysivät. Ja ei muuta kuin taas meikäläinen joutui juoksunaruun kiinni. Aikasmoista.

Sain tänään kuulla suru-uutisen. Rakas Topo-kaverini, Susannan ensimmäinen koira, lähti tänä aamuna sateenkaarisillalle Kaisan luokse enkä näe Topoa enää. :( Tuo oli kyllä jo eilen aavistettavissa. Susanna vähän itkusteli, kun oli ensin puhunut äitinsä kanssa puhelimessa. Noh...olihan Topolla ikää jo kunnioitettavasti yli 15 vuotta. Topolla oli mitä ilmeisemmin sokeritauti, joka vei Topon vajaan viikon sisällä huonoon kuntoon. Nyt on Topon hyvä juosta ja askelkin on sateenkaarisillalla entistä kevyempi. Hyvää matkaa Topo!

Susannan pyynnöstä Topon muistolle. ;(

Heinäkuun puolella ollaan ja taas askel lähempänä syksyä ja metsästyskautta. Mulla onkin viime aikoina herännyt entistä enemmän kiinnostusta riistan hajuun ja lähinnä rusakon ja kauriin hajuun. Nykyään pyrkimykseni Orivedellä onkin valvovien silmien välttäessä karata haistelemaan pellolle ja metsään hajuja. Mut on muutamaan kerran haettukin jo metsästä pois kesken haisteluiden ja ajojen. Susanna uhkasi, että ostaa mulle Orivedelle juoksunarun, koska ei jaksa olla mua valvomassa kokoajan. Mä kun en Orivedellä sisätiloissa viihdy.

Juhannus meni kivasti. Sain touhuta pihalla ja leikkiä Tuiskun kanssa. Uin ja veneilin. Pääsin tekemään sorsannoutoharjoituksia kepin kanssa kaislikosta. Kerran mentiin Tuiskun kanssa yhdessä etsimään keppiä. Tuisku luovutti etsimisen, mutta meikäläinen etsi keppiä niin kauan kun se löytyi ja sain sen vietyä Susannalle rantaan. Kovasti sain kehuja.

Menneellä viikolla pääsin käymään äiskääni Ilaa ja siskoani Adaa katsomassa sekä muuta Ahosen perhettä. Kivaa oli. Harmi vaan, että ulkona satoi niin kovasti vettä enkä saanut vaihtamaan äiskän ja siskon kanssa kovinkaan kauaa kuulumisia. Ne kun olivat ulkona tarhassa. Sisätiloissa ollessani mulla oli kovat halut päästä katselemaan ikkunasta tarhassa olevia koiria ja päätinkin hypätä sohvapöydälle katselemaan, kun se oli kivasti ikkunan vieressä. Eiköhän mut siitä komennettu alas. Ja miksi pöydällä ei olisi saanut olla. :) Ja jossain vaiheessa hoksasin sisällä olevan kissan. Seurasin sitä kokoajan ja haukuin leikkimään. Ei vaan lähtenyt leikkiin mukaan. En halunnut päästä kissa silmistäni. Lopulta Mirka vei kissan pois, jotta kissa saisi olla mun katseelta ja haukuilta rauhassa. Se olisi ollut niin mielenkiintoinen kaveri. :)

Parin viikon päästä on Orivedellä koiranäyttely, johon Susanna on mut ilmoittanut. Susanna puhui Mirkan kanssa, josko Mirka tulisi esittämään mut näyttelyyn. Haluavat kokeilla, josko esiintyisin Mirkan kanssa kehässä reippaammin. ;)

Jaahas...jos sitä taas rustaisi kuulumisia. Nyt on kulunut viikko siitä, kun Kaisa-muori lopetettiin...tai ainakin niin mulle kerrottiin. En ole vielä Orivedellä tapahtuman jälkeen käynyt, joten en ole vielä omin silmin ja nenin päässyt asiaa toteamaan. Kai sitä Kaisaa pitää hivenen hakea, kun seuraavan kerran maalle mennään.

Ollaan Susannan kanssa käyty kolmen viikon ajan mäykkykerhon järjestämässä tapakoulutuksessa. Ollaan päästy hiomaan mulle jo tuttuja liikkeitä häiriöiden ympäröidessä meikäläisen. Välillä on kyllä huomio kiinnittinyt muuhunkin kuin Susannaan. ;) Mutta aikas tyytyväinen toi mamma on tainnut meikäläiseen olla. Muutenkin on ollut mukava nähdä muita mäykkyjä. Koulutuksen jälkeen oon päässyt muiden kanssa leikkimäänkin. Koulutuksissa on välillä pyörinyt myös kouluttajan musta iso koira. Mä en oo siitä pahemmin välittänyt ja ottanut stressiä. Olen jättänyt mustan otuksen omaan arvoonsa. Tänään olisi viimeinen koulutuskerta. Toivottavasti illalla ei sada vettä. Sateessa mua kun ei oikein kiinnostaisi tehdä mitään...ainakaan reippaasti.

Viime aikoina oon päässyt lenkkeilemään metsässä suhteellisen paljon. Ja arvaatkaa, mitä olen usealla metsäreissullä päässyt näkemään ja haistamaan. Noh rusakon tietysti. Siitähän mun pää vasta sekoaakin ja olisi kaikin voimin päästävä aina jussin perään. Kerrankin lenkillä näin Villen kanssa viisi rusakkoa. Hurja määrä. Odottakaas vaan, kun syksyllä taas pääsee jänismetsälle. Muutenkin mun on nyt tsempattava jäniksenajossa, kun ei oo enää Kaisa-ajuria. Ville sanoikin, että nyt on sitten mun ajoista kiinni, saadaanko ensi kaudella jussia ruokapöytään vai ei.

Turengin näyttely takana. Ei mennyt mun esiintyminen aivan nappiin. Mua vaan kiinnosti kehän ulkopuolella olevat hajut ja olin jälleen kerran laiska liikkeessä. Susanna oli muhun pettynyt. Kuitenkin sain EH:n ja asianmukaisen arvostelun. Tuomari taisi olla muutenkin tiukka. Nuorten luokan toinen uros ei saanut vaaleanpunaista nauhaa, vaikka on tainnut pääasiassa kerätä vain niitä. Seuraava näyttelykerta on heinäkuussa Orivedellä. Tuomari on irlantilainen. Sinne kuulemma toi liike on saatava reippaammaksi ja ryhdikkäämmäksi. Eli mätsäreitä taitaa olla taas tiedossa.

Ihanaa olla ulkona, kun aurinko paistaa. Saisi kuitenkin olla hivenen lämpimämpi ilma. Ulkona tuulee aikas kylmästi.

Viikonloppuna oltiin taas maalla. Pääsin juoksemaan vapaana, leikkimään Tuiskun kanssa ja kävin pari kertaa uimassakin. Aluksi vesi ei tuntunut kylmästä, mutta kyllä useamman kerran jälkeen alkoi paleltamaan. Tuisku ei uskaltanut veteen tullakaan. Taisi tuntua vesi Tuiskusta kylmältä. Kuitenkin oli kyttäämässä mun noutamaan keppiä rannalla ja joka kerta otti kepin mun suusta. Ei yhtään reilu nainen toi Tuisku.

Susanna vei mut Oriveden mätsäriin sunnuntaina. Piti kuulemma harjoitella pöydälläoloa sekä kehässä liikkumista. Jouduttiin jonkin aikaa odottamaan, että Pienten koirien luokka alkoi. Meinasi tulla kylmä, kun tuuli kylmästi. Vihdoin luokka alkoi. Hävisin biichon frise -parilleni eli sain sinisen nauhan. Sinisten kehässä yllätin Susannan voittaen luokan. Ja lisää yllätyksiä oli luvassa, nimittäin voitin myös BIS-kehän. Sain hienon ison pokaalin ja ruusukkeen. Susanna oli musta kuulemma tosi ylpeä, kun käyttäydyin niin hienosti. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Ulkona on ihanan kesäinen ilma. Mä nautin takapihalla olosta tällaisilla keleillä. Mahtavaa ottaa aurinkoa nurmikolla tai terassilla maaten. Oon täysin parantunutkin, ei ole kuumeesta eikä nuhasta enää tietoakaan.

Tänään kävin Susannan kanssa Viialassa mätsärissä. Susanna ei ollut mun esiintymiseeni oikein tyytyväinen. Taas olin vähän laiska kulkemaan reippaasti eteenpäin liikkeessä. Susanna onkin sitä mieltä, että pitäisi treenata liikkumista näyttelyhihnassa enemmän. Mamma ei kuulemma haluaisi vetää mua Turengin näyttelyssä samaan tapaan perässään kuin tänään ja Tampereen näyttelyssä. Sain kuitenkin punaisen nauhan, mutta en sitten enää punaisten kehässä sijoittunut. Näin mätsärissä Siirin...ihana mäykkyneiti. Siiri esiintyi oikein hienosti ja olikin BIS1. Onnea Siirille.

Meikäläinen on ollut tämän viikon sairaana: nuhaa ja kuumetta. Nyt on kuume jo hellittänyt, mutta nuha on edelleen. Lääkäri määräsi mulle antibioottikuurin. Toivottavasti tappaa musta pöpöt ja oon kohta taas täysin terve. Alkuviikosta tauti alkoi aivastelulla ja kolmisen päivää sitten mulle tuli kuume. En jaksanut kiinnostua mistään. Makasin vaan. Eilen tuli kokoajan kylmänväreitä nukkuessa. Ei ollut yhtään kivaa. Pissallekin mut oli pakotettava lähtemään. Onneksi tänään kuume hellitti ja oon taas vauhdikkaalla tuulella. Susanna hivenen ihmetteli, että mistä mulle moinen pöpö on tullut, kun en ole itseäni missään palelluttanutkaan.

Mennään hivenen ajassa taaksepäin. 18.3. kävin Susannan kanssa Ylöjärvellä mätsärissä. Sain sinisen nauhan enkä enää sinisten kehässä sijoittunut. Tuomari oli sitä mieltä, että olen komea...mutta liian iso mäyräkoiraksi. Noh...ihan kuinka vaan. Pääasia kuitenkin oli, että pääsin näkemään kavereita. Muita tuttuja Tammermaan mäykkykerholaisia mätsärissä oli ainakin Minni, Merlin, Selma ja Lulu.

Niin ja olinhan mä kahdessa kerhon järjestämässä näyttelykoulutuksessakin. Piti treenata Tampereen näyttelyä varten. Musta harjoitusten kokokohta oli ennen ja jälkeen treenin, kun pääsin leikkimään muiden koiruuksien kanssa. :) Yksi näyttelyharjoitus ja talvipäivät jäivätkin väliin, kun Susanna ja Ville oli tuolloin Tahkolla laskettelureissulla ja mä olin hoidossa mummolassa Topo-chihun seurana.

Ja sitten Tampereen näyttelyyn...Paikan päällä oli ihmettelemiseen asti koiria. Meikäläinen, tapani mukaan, odottelin vuoroani rauhallisesti paikallani. Olin kuulemma oikein nätisti tuomarin tutkittavana pöydällä. Susanna oli ylpeä. Kuitenkin mun liikkumisessa olisi ollut parantamisen varaa. En liikkunut Susannan mukaan riittävän reippaasti ja joutui mua hivenen vetämään perässään. Karvakin oli hivenen liian pitkä. EH kuitenkin tuli ja olin luokkani kolmonen. Arvostelun voi lukea Esittely-sivun kautta, jos kiinnostaa. Ada-sisko pärjäsi, jälleen kerran, mua huomattavasti paremmin. Ada sai ERIn, voitti luokkansa ja oli PN3 saaden varasertin. Hienoa siskoseni!

Susanna trimmasi mut ihan lyhyelle karvalla viime sunnuntaina. Ennen Tamperetta ei uskaltanut sitä tehdä, nimittäin aikaisemmin Susanna ei ole mua kokonaan trimmannut. Trimmauksen jälki oli yllättävän siistiä...ei saanut edes mun selkää kaljuksi. :) Voi olla, että Susanna tästä lähin trimmaa mut itse...ei taida muihin trimmaajiin oikein luottaa sitten viime trimmaajan. :)

Taas Susannalla on mulle menoja mielessä. Aikoo ilmoittaa mut toukokuun alussa pidettävään Turengin ryhmänäyttelyyn.

Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa kuulumisia, vaikka mitään erikoista ei viime aikoina ole tapahtunutkaan. Metsästyskausikin päättyi. :( Pääsin vielä helmikuun lopussa ajamaan rusakkoa. Oli mulle hivenen liikaa lunta, nimittäin mun eteneminen lumessa oli aikas hidasta. Kuitenkin Ville sai rusakon ammuttua. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi purra ja ravistaa rusakkoa kunnolla, että on varmasti kuollut.

Arkipäivinä oon vaan maannut Susannan ja Villen ollessa töissä ja iltaisin sitten päässytkin pitkille lenkeille haistelemaan muiden koiruuksien hajuja. Eilenkin kävin Villen kanssa jäällä hiihtämässä. Sain juosta vapaana. Alkoi 6 kilometrin juoksulenkki painaa jossain vaiheessa jalkoja. Ei meinannut enää pysyä Villen hiihtovauhdin perässä.

Tampereen KV-näyttelykin lähestyy. Susanna on mua viime päivinä koittanut vähän siistiä, kun ei vienyt mua lainkaan trimmaajalle. Ei mun karva onneksi kovin pitkä edes ole. Siistiminen riittää. Olisi kai ennen näyttely tarkoitus käydä mäykkykerhon näyttelyharjoituksissa ja yhdessä mätsärissä treenaamassa mun kanssa näyttelyjuttuja ja totuttelemassa taas näyttelytouhuihin, kun viime kerrasta on kulunut jo useampi kuukausi. Katotaan, miten meikäläisen käy.

Eipä ole viime aikoina tapahtunut mitään erikoista. Villen kanssa oon jonkin verran käynyt metsällä. Miehet sai pari viikkoa sitten ammuttua kaksi rusakkoa ja yhden metsäjäniksen...ei kylläkään mun ajosta. Mun oli syvässä lumessa hivenen hankala edetä lisäksi kun olin edellispäivän paininut Tuiskun kanssa ja kyseinen nainen sai mut ihan väsyksiin. Mutta kyllä ne jussit olivat aikas mielenkiintoisia otuksia. Omin ne itselleni enkä päästänyt Kaisaa enkä Tuiskua aarteideni lähelle. Kerrankin Tuisku uskoi mua ja pysyi kaukana. :)

Viime viikkona en ole metsään päässyt enkä ole muutenkaan päässyt ulos temmeltämään. On nimittäin ulkona ollut sen verran pakkasta, että tassut jäättyy. Oon käynyt ainoastaan pakollisilla pissalenkeillä. Pissalenkeilläkin palelisin ellei Susanna olisi ommellut mulle fleecemanttelia. Se lämmittää mukavasti. Täytyy toivoa, että kelit lämpenisivät ja pääsisin Susannan kanssa taas pitkille lenkeille.

Olipas mukava viikonloppu. Tuisku oli meillä yökylässä. Tuiskun kanssa riehuttiin, niin että meinasi kaksilahkeisilla mennä meihin hermot. :) Käytiin eilen keinoluolille. Kyseinen touhu oli mulle ihan uus juttu. Tuisku oli keinoluolilla aikaisemmin ollutkin. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni tosi lähelle Risto-kettua. Oli vaan kalterit välissä. Aluksi hivenen ihmettelin, että mikäs toi on ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Tuisku Ristoa haukkui kovasti. Sitten meikäläinenkin päätti alkaa Ristoa haukkumaan. Kovasti mua haukkumisesta kehuttiin. Välillä oikein ihmettelin, että mitenkäs mä näin saan haukkua, kun normaalisti haukkuminen kielletään. Risto siirrettiin luolastoon. Tuisku meni perässä. Seurasin vierestä touhua. Vihdoin oli mun vuoro. Mut yritettiin laittaa kapeaan ränniin. Enhän mä semmoiseen halunnut mennä. Kuitenkin kettu oli siellä ränniin päässä, joten lopulta päätin mennä ketun viereen kapeaan ränniin. Ja taas haukuin kettua kovasti. Sitten mua yritettiin laittaa menemään pimeästä kolosta. Eihän semmoiseen kukaan uskalla mennä. Lopulta päätin uskaltautua. Hiukan oli ahtaat paikat. Mutta kuitenkin voitin rohkeuteni ja syöksyin pimeyteen, jonka päässä näkyi hivenen valoa. Pimeyden päässä oli taas Risto ja ei muuta kuin Riston tykö ja sitä haukkumaan. Jossain vaiheessa pimeydessä joku oli laittanut Riston eteen semmoisen tosi matalan kohdan, kaksilahkeiset sanoivat sitä ahdingoksi. Enhän mä semmoisesta päässyt/osannut mennä. Piti peruuttaa takaisin lähtöpisteeseen. Mutta oli se ketun haukkuminen nannaa. Mulla partakin kastui ja kuola valui suupielistä. Sanoivat, että mä oon aikas iso ja voi olla, että en edes mahdu menemään ahdingosta, vaikkakin nuo ihmiset innostuivat kun pistin kyljelleni ketun eteen rännissä. Niin kai se ahdinkokohtakin pitäisi mennä. Olin kuulemma aikas hyvä ensikertalaiseksi.

Susanna jutteli eilen aamulenkin päätteeksi naapuritalossa asuvan mies kanssa. Ilmeisestikin mies on joka metsämies ja koiriakin ollut useita. Mies sanoi, että jos haluaa koirasta kunnon ajavan koiran, pitäisi luolat kieltää kokonaan...ettei me koiruudet päätetä mennä kesken jussinajon luolaan. :) Tästä syystä Ville oli sitä mieltä, että ei mua enää keinoluolille viedä. Eivät halua opettaa mua luolille sen enempää...ja kun oon niin isokin, joten pitäisi keskittyä vain ajohommiin. Onhan sekin oikein kivaa puuhaa. :)

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vuosi vaihtui rauhallisesti. Oli aikasmoinen pauke. Enpä paukkeesta välittänyt...tai no välitin...pauke innosti mua. Kerkesin haaveilla useaan otteeseen ammutusta saalista. :)

Olin eilen Villen kanssa metsällä. Sain heti ylös kaksi kaurista ja ajoin niitä puolisen tuntia...kuulemma komeasti haukkuen. Ei vaan noi kaksilahkeiset saaneet ammuttua niitä. :( Kuutisen tuntia tuli yhteensä oltua metsässä. Kyllä reissun jälkeen väsytti.